Open joulupuuhat

Minusta koko joulun voisi vaikka perua.

Tai nukkua sen ohi niin kuin karhut konsanaan, kölliä turvaisassa talvipesässä uneksien kesäisiä unia. Unia, joissa pötkötellään mättäällä, kiusaannutaan inisevistä itikoista hieman. Kalastellaan koskessa, kisaillaan kankailla huolettomina. Kuunnellaan mietteissään hiljaista keskikesän yötä ja syöpötellään hilloja suoraan suolta. Pikkuisen lähteestä siemaillaan vettä. Kisaillaan keskenään, leikkisästi.

Mutta eipä köllitä, ei, vaikka kuinka väsyttäisi. Kaikki höpisevät joulusta ja jouluisia. Työkaverit katsoivat kulmat koholla ja huuli pyöreänä, kun totesin, että olisipa jo tammikuu ja koko joulu lusittu. Enkö ole jouluihminen? Shame on me.
Minusta vain koko joulu on yliarvostettua kohkausta. Kulutusjuhlaa ja tilpehööriä. Hirvittävää rumbaa. Suorittamista. Sitä paitsi tämä pimeys salpaa hengen ja sielun.

Ja mikä se open joulu... Kaikki aika ja energia tuntuu vuosittain kuluvan joulun järjestämiseen TÖISSÄ.  Ei paljon joulusiivoilla kotosalla. Pölypallerot pyörivät ja pölypunkit riemuitsevat. Kun ne joulutokarit on vihdoin hysteerisen harkinnan ja eipäsjuupas-pohdinnan seurauksena saatu jaettua, pitäisi ehtiä sitä omaa joulua järjestämään. Heh. Pyyhkäisee vähän pölyjä ja luutuilee lattiat, pesaisee saunan, tuulettaa vuodevaatteet ja vaihtaa lakanat. Kaivelee hädissään muutamat koristeet esille. Kuusi jäi taas tänäkin vuonna, mutta eipä sille tässä kämpässä sopivaa paikkaa löytyisikään. Enkä kyllä noista kuusikauppiaiden valikoimista mitään huolisikaan, saati maksaisi niistä kuvatuksista. Sytyttää muutaman kynttilän, kaatuu sohvalle ja kuuntelee näennäistä hiljaisuutta, ihan tyhjänä. Paistaa pakollisen kinkun ja pari pellillistä joulutorttuja. Niillä hieman herkuttelee.

Tai voi olla, että "pitäisi" lähteä johonkin joulunviettoon ruoka- ja lahjakuorma mukanaan. Yleisillä kulkuneuvoilla, kenties ehkä vielä.  Mutta ai ai... Junalippu olisi pitänyt ostaa kuukausi sitten, mutta se on vain jotenkin unohtunut. Siirtynyt. Ja nyt onkin myöhäistä. Ehkä onnistuu vielä, mutta maksamalla mannaa ja hunajaa.

Se joulu kun vaan kaatuu päälle, vyöryy kuin katujyrä. Kuin hyökyaalto, siinähän räpistelet.

Pari, kolme joulukuun viikkoa ovat töissä kuin rulettipöydällä kuulana pyörisi. Kovalevy on jumissa ja pilvipalvelukin tökkii, niin sanotusti.

Joulujuhla lähestyy ja juhlaohjelma ihan alkutekijöissään - kauhea stressi järjestää taas mahtava spektaakkeli puutteellisilla resursseilla.

 Puolet luokan oppilaista ei kykene yhtään eikä mitään harjoittelemaan, pyörivät, ryömivät ja karkailevat kesken harjoituksen. Äänentoistovälineet eivät toimi. Nippelinappeleita irrottelemaan ja kasaamaan koko höskä uudestaan, eikä vain meinaa toimia. Vikaa etsitään pari päivää yritys-erehdys-tekniikalla, kun ei olla AV-ammattilaisia, vaikka pitäisi sitäkin olla. Mikkeihin paristojen vaihto, tsek. Ei toimi edelleenkään. Harjoitus pitäisi jo saada käyntiin... Tätä tsekkausta tehdessä Eino-Annikki ja Hilma-Eevertti tappelevat salissa puolapuiden ylimmällä puolalla. Käskytä siinä väliin heitä alas (jatkamaan tappelua).  Ville-Hellevi suuttuu, kun haluaisi kesken kaiken siinä osoittaa osaamista nokkahuilulla, eikä saakaan heti open huomiota. Hänpä häipyy sitten teille tietymättömille. Huilu heitetään kahdessa osassa pitkin seiniä. Piilotetaan siinä sivussa kaverinkin nokkis. Yritä siinä keskittyä sähköisten välineiden aiheuttamaan tenkkapoohon. Pertti-Peppiina inisee taas "Onko pakko...(esiintyä/harjoitella/tehdä jotain muuta sen sijaan)??"

Armas työnantajataho järjestää tietysti vähän ylimääräistä jännää näin joulunalusviikoille. Ettei vain tulisi aika ja illat pitkiksi: vesoillaanpa hieman ja hienosti kommenteerataan taaaaaaas uutta opsia. (Ihan pyllystä. Vähän sama kuin äänestetäänpä, mutta eihän sillä ole loppupelissä mitään väliä. Näennäisdemokratiaa.)

Tehdäänpä hieman samaan syssyyn koulun riskikartoitusta, kirjataan (hienosti sanottuna "kirjoitetaan auki") tietty, kaikki. Musiikkiluokka: riskitekijä rikkinäinen pianojakkara. Riskin ehkäisy? Tiedotetaan kalustonkunnostajalle ja rehtorille epäkohdasta. (Käytännössä koetetaan korjata itse jakkara, koska epäkohdasta on tiedotettu jo kuusi kuukautta, eikä tilanne ole muuttunut. Tai anastetaan joltain vähempikäyttöiseltä pianolta turvallisempi jakkara..)

Myös TVT-koulutukset sujahtavat mainiosti tähän marras-joulukuiseen rauhaan. Järkkää poikkeuslukujärjestyksiä, muista ilmoittaa koteihin ja taksivastaavalle näistä(kin) muutoksista (kuten myös adventtihartauden, itsenäisyysjuhlan ja mahdollisen henkilökunnan virkistysiltapäivän aiheuttamista muutoksista). Varaudu siihen, että viestit muutoksista eivät tavoita kaikkia koteja, ylläripylläri! Taksivastaava on jo pureksinut kyntensä verille yrittäessään kommunikoida kaupungin koulukuljetusvastaavan kanssa. Se kun menee nykyisin niin, että koulu palvelee taksikuljetusfirmoja, ei suinkaan toisin päin. Miellyttää,  miellyttää, sinne tänne. Organisoi, ymmärtää, palvelee. Grrrrr....

Ai niin. Muutamat kokeet pitäisi ehtiä pitää - joka joulukuu sama juttu. Aika vain loppuu auttamatta kesken. Mihin väliin tunkea oman ja vieraalle luokalle opetettavien aineiden kokeita tässä hurlumheissä... Ja miten pitää kokeita, kun ei ole ehtinyt opettaakaan muutamaan päivään taas oikein mitään - paitsi tietty siirtymätilannekäyttäytymistä, aikataulutusta, kärsivällisyyttä ja omatoimisuutta. Ope ravaa siellä, täällä, hiki hatussa. Yksi ihminen ei vain voi olla monessa paikassa yhtaikaa. Vaikka pitäisi, vastuu kun on hänellä.

Kerttu-Kaaprieli ja Henna-Hintriikka plus kuusi muuta osaavat selviytyä päivittäiset tuokiot ilman omaa opea, joka koko ajan olisi käskyttämässä ja valvomassa. Ville-Hellevi ja muu popula taantuvat takaisin päiväkotilapsiksi. Konttaillaan, taistellaan, hajotetaan paikkoja. Ei tehdä annettuja hommia. Hölistään, huudetaan, revitään ikkunalaudalla olevan kaktusraukan piikit irti ja heitellään ne toisten päälle. Varastetaan kaikki kolme maalarinteippirullaa open laatikosta ja tehdään niistä kivoja palloja, joita sitten heitellään ja jätetään sinne tänne. Piirretään kirkkoveneitä kavereiden pulpettien kansiin. Räjäytellään vesi-ilmapalloja ja kaahataan potkulaudoilla käytävillä. Tapellaan välillä tosissaan, kuristetaan ja potkitaan tyyliin "ku toi alotti, niin minäkin". Oikein kivasti vielä uusi (tosin entinen) oppilas kokeilemassa normiluokkaelämää. Tässä hullunmyllyssä.

Jonkinasteinen joulukalenterikin pitäisi synnyttää. Ja askarrella, paskarrella, koristella luokkaa ja koko koulua. Ja jouluilla joka suuntaan ilmiömäisen monipuolisesti.  Kollegalla on kaksikin jouluvalosarjaa luokassa. Plus joulukuusi, vaikkakin muovia. Ja kynttelikkö ikkunalla. Joulutähti ikkunalaudalla. Osti kuulemma eilen. Sai halvalla valosarjat, yhteensä vain 25 euroa. Katselen tiliotettani ja nieleskelen itkua. Pitäisi maksaa tuo ja tuo lasku vielä. Verottaja ei ole ollut armollinen vuosiin, aina menee just eikä melkein. Ei isompia palautuksia, joten ei tarvitse arpoa, mihin senkin rahan käyttäisi. Seuraavaan palkkapäivään on valovuosia - ja hups! Sillä palkallahan pitäisi taikoa yhtäkkiä se JOULU sinne kotiinkin!

Vielä pitäisi muistaa työssään nämä joulukulttuurittomat kasvatettavat ja opetettavat, ettei mitenkään vain loukkaisi. Jouluilisi mutta olisi samalla jouluilematta. Järjestäisi korvaavaa toimintaa. Supisuomalaisen jouluperinteen tontut kun saattavat edustaa pahuutta ja jumalanpilkkaa, jopa, joillekuille tahoille.

Mikä joulu? Mitkä helskutin joululahjat? Joulusiivous, jouluruoat, joulukortit? PIKKUJOULUT?
Joulun tunnelma? Kääk!!

Mie niin mieluusti vettäytysin johonki mettäkämpälle pariksi viikoksi, paistelisin tikkulihhaa ja saunosin ihan ittekseni. Käväsisin hangessa pyörähtämässä, ja ihan ilikosen alasti! Hakisin vain joulukuusen siitä lähimettästä, kukhan siitä oikeuthen haastas. Kattelisin, ko hanki kimaltellee ja kuuntelisin ko pakkanen paukahtellee. Vetasis pari lasia lögiä, alakoholilla tietty. Miettis syntyjä syviä ja olis vain ittensä kans. Iliman veispuukkeja ja wittereitä ja kaikemmaaliman teknolokiaa, jota iliman ihiminen ei enhän ole etes ihiminen.

Ei sole mikhän; se vain tuo karkia jouluvouhotuski tekkee ikävän Laphin, kotikulumille. Sinne, missä senthän on lunta eikä oikiaa kaamosta niinku täälä kuravellissä. Ja missä näkkyy etes tähet taivhalla; oikiat jouluvalot eiväkkä mikhän kavuille ripustellut mauttomat rumeluurit. Sielä mettäkämpällä ei tarvittis aatella mithän joululahajoja taikka ylenpalttista joulupöyvän tarijontaa. Sielä olis se ihan oikia joulun tunnelma ja joulurauha. Hilijasuus ja aikaa ittellekki, aikaa olla ihan ittesä kans. Par oikiaa kynttilää ja takkatuli. Ja jos et sielä pärijäis, solis ihan sinusta itestä kiini. Tämmönen ku olis joulu, niin solis Joulu. Sitä vois harkitaki, semmosen joulun oottamista.