Helou.
Nythän on taas laskeuduttu sen kuuluisan sorvin äärelle.
Ilmiöitä kehiin siis.
Aivan älyttömän hienoa, että jotkut viisaat ovat vih-doin-kin päättäneet, että ilmiö nimeltä elämä pitää pilkkoa palasiksi ja kirjoittaa hienosti auki. Jotta hitaampikin ymmärtäisi ko. ilmiöiden äärettömän tärkeyden.
Siinäpä sitten metsässä metsästetään jotain "ilmiöitä" opetukseen. Kauhea poru siitä, mikä mahtaa olla ILMIÖ. Äärettömän hienoja ylihiusrajan spekulaatioita. Kunnianhimoisia skenaarioita.
Ihan skeidaa.
Mielestäni nimenomaan ilmiö nimeltä elämä on kaiken alku ja juuri. Eikös kaikki oppiminen tähtää elämään oppimista varten?
Voin kertoa ilmiöstä "leirikoulu".
Sellainen pikkuinen sirpaleilmiö. Hehe.
Meidän opettajien pitää täytellä lomakkeita, joissa eritellään "leirikoulun tiedolliset, taidolliset ja elämykselliset" (ennen vanhaan ainakin) tavoitteet. Hienoa sanahelinää jälleen kerran.
Mutta se, mitä oikeasti opimme leirikoulussa, on kokonaisuutena mitä suunnattomin ILMIÖ.
Olimme leirikoulussa viime viikolla neljä päivää.
Mitä opimme?
No mm.:
- Kala ei käy kiinni, mikäli rannalla metelöidään tai järveen pissitään. Järvellä kaikuu.
- Syyskuun puolessa välissä yöt ovat kylmiä, pipo ja hanskat tarpeen yöpyessä teltassa.
Makuupussikin olisi hyvä muistaa.
- Yöuni raittiissa ilmassa tuntuu virkistävältä. JOS saa nukuttua.
- 8,5 kilometriä maastossa tuntuu pitkältä matkalta, mutta ei ollutkaan niin pitkä kuin kuviteltiin.
- Ulkohyysikässäkin voi tarpeensa tehdä. Myös sen isomman. Varavessapaperi omassa taskussa ei ole lainkaan paha homma.
- Pokemoneja löytyy yllättävistä paikoista. Todellakin.
- Pokemunien kuoriutumista voi nopeuttaa juoksemalla pitkin kankaita yöaikaan älämölön kera.
- Kaminaa ei voi olla puolijoukkueteltassa riehuntavaaran takia. Onneksi oli sen verran lämmin, ettei kaminaa ja/tai palokuntaa tarvittu.
- Puolukoita oli älyttömästi, maistuivat hyviltä. Variksenmarja ei ole sama kuin mustikka.
- Palleroporonjäkälää kasvaa myös Keski-Suomessa, samoin naavaakin kuusten oksilta havaittiin.
- Uimashortseilla EI voi uida uimahallissa. Ei. Epistä.
- 50 vuotta sitten joku todella asui keskellä-ei-mitään, ja hevospelillä kuljettiin. Herra isä...
- Sooloilijoita ei hyvällä katsota, yhteispelillä mennään. Ellei, pikkutappeluita.
- Ruoka on hyvää, kunhan se ei ole kouluruokaa, eikä sitä tarvitse itse valmistaa... ja on jälkiruokaa...
- Hirvikärpäset valitsevat jostain syystä vain tietyt uhrit... syy?
- Kuukautiset saattavat alkaa juuri vääränä ajankohtana.
- Ällö-dödö voittaa kyllä kakanhajun - mutta täyttää epämiellyttävästi hengitystiet.
- Avaimet on syytä pitää tallessa.
- Äitiä ja isää saattaa tulla ikävä. Onneksi ope on paikalla.
- Kaverilla voi olla hauskaa, vaikka itsellä ei niin kiinostaisikaan.
- Kanootti kaatuu, ellei pysyttele sen keskellä istumassa meloessaan. Nopeus ei ole valttia ja mela
täytyy puhdistaa lopuksi.
- Saunassa ei enää välttämättä tarvitse bongata Pokemoneja tai huudattaa musiikkia, aikuiset saattavat vetää herneen nenuun jo siinä vaiheessa...ja osa luokkakavereista myös.
- Puhelin on kätevä viestittelyväline. Myös siinä tapauksessa, että viestin vastaanottaja on kahden metrin päässä viestin lähettäjästä. Myös törkyviestejä voi lähetellä. Diginatiivit, you know.
- Ei ehkä olisi kannattanutkaan hännystellä kaveria.
- Rikkalapio ja -harja on tarkoitettu siivousta varten. Miten sitä käytetään kyseiseen tarkoitukseen...
Että pilputaanpa palasiksi nyt tämäkin leirikoulu, Mitäpä hienoja tavoitteita oli ja miten niihin päästiin ja niin hiton edelleen.
Päätavoitteena oli, että päästään ehjinä takaisin ja jotain kokemustakin jää.
Siinä onnistuttiin.
Uskallan kuitenkin lyödä vetoa, että lapset oppivat äärettömästi paljon enemmän kuin ehjänä takaisin tulon. Oppivat elämästä. Vastuunkantoa, itsenäisyyttä, ryhmätyötä, välittämistä ja toisesta huolehtimista, jakamista, sietämistä, jaksamista.
Hyvä niin.
Tästäpä loikka digihommeleihin,..
Olen saanut eri foorumeilla lekaa päähäni ilmaistuani kantani puhelimien käytöstä koulussa.
Edelleen olen sitä mieltä, että lapsilla on ruutuaikaa tarpeeksi koulupäivän ulkopuolella eikä näin ollen koulussa enää tarvi kännyköitä räpläillä välituntienkaan aikana.
Kännyköistä oli haittaa myös leirikoulussamme; ruutu veti puoleensa jopa saunomisen aikana.
Uskomatonta.
Hiljaiseksi vetää.
Tätä menoa lapsemme eivät enää kohta kykene muuhun kuin virtuaalikanssakäymiseen...
Ei enää tunnisteta toisen tunteita tai kehonkielen kertomaa - ei ole avaimia siihen, ei kokemuksia.
Pelottavaa.
Ja sitten se rasismi .Lyhyesti.
Nyt olen tässä parisen vuotta seuraillut tätä Suomen ja Euroopankin tilannetta.
Some-foorumeilla taistelevat "suvakit" ja "rasistit".
Ihan ääliöhommaa.
Pitäisikö hiukan tarkentaa käsitettä "rasismi"?
Rasismia ei ole olla huolissaan omasta ja kaiken ikäisten kanssakansalaisten turvallisuudesta, toimeentulosta ja tulevaisuudesta omassa maassaan. Rasismia ei ole olla peloissaan tai huolissaan maamme tilanteesta ylipäätään.
Rasismin käsite on saavuttanut oudot mittasuhteet.
Epäilen ja kyseenalaistan, epäilen ehkä kaikkien kansojen ja uskontojen auvoista yhteiseloa lintukodossa - olenko siis rasisti?
Nykymittapuun mukaan mitä ilmeisimmin ja hyvinkin suorasukaisesti KYLLÄ.
No, en kyllä ole.
Kannattaisi aika monenkin tarkistella itsekseen tuota rasismin määritelmää.
Aikamoisiin mittasuhteisiin tämä nykyinen rasismin määritelmä yltänyt.
Jokainen poikkeava mielipide tuntuu olevan "rasismia" - suuntaan tai toiseen.
Huh huh.
Järki hoi! Äly, älä jätä!
Ilmiö nimeltä "elämä" on aika moniulotteinen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti