Luokanopettajan työnkuva??

Nyt väsyttää. Ja turhauttaa.
Taas.
Aina näin marras-joulukuussa ope(n)olo on ihan persiistä.
Ihan hirvittävät riittämättömyyden ja ehtimättömyyden tunteet roikkuvat painona jaloissa ja kipsinä hartioissa.

Vuodesta toiseen olen luokanopettajana seuraillut kärkevän kansan kommentointia opettajien helposta työstä ja pitkistä kesälomista. Ikäväkseni epäilen, että myös meidän opettajien joukossa on niitäkin, joille työ näyttäytyy harrastuksena, ennemminkin, ei ansiotyönä - saatikka sydämellä ja kutsumuksella tehtynä.

Tässäpä pohdiskelen, mitä opettajuus on. Mitä sen mielestäni pitäisi olla - ja mitä se on jokapäiväisessä koulun arjessa. Palaan osa-alueeseen "mitä sen mielestäni pitäisi olla" myöhemmin.

Nyt kuitenkin koen tarvetta herätellä kanssaihmisiä huomaamaan (luokan)opettajan työn sirpaloitumisen sadoiksi pieniksi osasiksi. Ei riitä, että opetat. Oikeastaan minulla opettajana ei enää ole aikaa opettaa - vaikka palkkani määrittyy periaatteessa pelkästään opetustuntimääräni perusteella ja te vanhemmat vaaditte lapsillenne laadukasta opetusta....

Jaha, kysyy moni nyt. Mitäpä se kansankynttilä siellä sitten tekee, ellei opeta, se heittiö? Tässäpä muutamia esimerkkejä näin ensialkuun: tarkennuksia aion tuottaa myöhemmin.

Ope. Hän kasvattaa,  pääsääntöisesti. Päivittäin, koko ajan, alinomaa, tiedostaen tai automaattisesti, huomaamattaan, alitajuisesti. Siinä sivussa yrittää jotain ihan opettaakin - tai ohjata oppimaan.

 Lyö päätänsä seinään päivittäin rikupetterin tai millamerinan kanssa; nämä kun ovat sitä mieltä, ettei yhteisiä sääntöjä tai ihmisyyteen kuuluvia käyttäytymismalleja tarvitse noudattaa.  Rikupetteri voi aivan hyvin homotella toisia oppilaita, jopa opettajaa Hän voi repiä toisen koulukirjan, koska "ärsyttää". Hän voi ajaa pyörällä päin toveria, koska häntä "ärsyttää". Hän voi häiriköidä oppitunnilla toisia oppilaita, sillä häntä "ärsyttää". Hän voi vetää luokkatoveria turpaan, koska se "ärsytti".  Saman voi tehdä millamerina ns. tyttöjen tapaan, koska "vaan rupes ärsyttään" tai joku on  "outo". Anteeksi-sana on rikupettereille ja millamerinoille lähes tuntematon käsite, eikä sitä tarvitse käyttää. Kaikki kun on toisen/toisten syytä, jos nyt jokin pieni juttu tuli itse tehtyä, koska "ärsytti" tai jopa "vitutti". 11-vuotiaan sanoin.

Niin. Se kasvatusvastuu kun on jotenkin sattunut siirtymään tai on vaivihkaa siirretty meille kouluihin. Mutta eipä siinä vielä kaikki, sanoisi Ostos-Tv:kin.

 Mitäpä muuta open 24/7 päiviin mahtuukaan? Mitäpä muuta puuhasteltavaa saa luokanopettaja tehdäkseen sillä n. 2554 euroa (peruspalkka brutto, ylempi korkeakoulututkinto)  euron kuukausipalkallansa? Palkalla, joka siis maksetaan vain opetustunneista ja 2.5 tunnista yt-aikaa/vko (opekokoukset, muut määrätyt kokoukset ja mahdolliset rehtorin määräämät tehtävät, luokka-astekokoukset,  yhteydenpito vanhempien kanssa, eri ammattilaisten konsultaatio, oppimissuunnitelmien laatiminen ja kirjaaminen, vanhempainillat, muu yhteistyö eri toimijoiden kesken).

Opehan puuhastelee, ihan vaan lämpimikseen. Kun ei muutakaan hommaa ole:

 Toimii sekä äitinä että isänä, samaan aikaan siis,  opetustuntiensa (äidinkieli, maantieto, biologia, fysiikka, kemia, matematiikka, kuvaamataito, historia, liikunta, uskonto/uskonnot, musiikki, minulla myös englanti) ohella, huolehtii mm. lapsukaisen hammaslääkäriin, terveystarkastukseen tai terapiaan, koska vanhempi ei pääse.

 Tekee automaattisesti myös sekä laaja-alaisen erityisopettajan että erityisluokanopettajan työtä; nykyisin kun ei enää ole erityisluokkia tai -kouluja niitä tarvitseville. Ne on lopetettu, ettei kukaan oppilas vain leimautuisi (Hertta-Emmeliinalla on näköjään taas keskittymislääke ottamatta, tämä päivä ei siis suju. Hertta-Emmeliina on koulukyvytön; ei kykene keskittymään, hyppii ympäri luokkaa, laulaa kovaäänisesti itsekseen, piirtelee pitkin päivää, koulukirjat ovat hukassa, inttää kaikessa vastaan, ei halua mennä välitunnille, tunkee open syliin kesken opetustuokion, leikkii esineillä, menee pulpettinsa alle pelaamaan (muka)salaa puhelimellaan, ryömii opettajan pöydän alla matikan kirja allaan......Myös HenkkaIlmarilla on vaikeaa samoista syistä.
PekkaErnestikin oireilee taas,kuten joka viikko;  onhan keskiviikko ja jokaviikkoinen isällemenopäivä. Mikään ei onnistu ja paria kaveria lyötiin viime välkällä nenuun. Syytä poissaolevaan tai aggressiiviseen käyttäytymiseensä HI sen paremmin kuin PE ei osaa eritellä, vaikka asiasta keskustellaan puolet matematiikan tunnista, jona aikana muu luokka on itsekseen ilman opettajaa.

Toimii sosiaalitätinä/-setänä. Terveydenhoitajana, sairaanhoitajana, psykologina, psykiatrian sairaanhoitajana, psykiatrina (koska ne palvelut on lopetettu, ettei kukaan leimautuisi, tai ei vain yksinkertaisesti ole resursseja). Tehtäviin kuuluu esim. oppilaan kotiin saattaminen, joko omalla autolla tai kävellen, mikäli tämä itkee hysteerisenä, koska äiti/isä ei vastaa puhelimeen eikä ole hakemassa koulusta, kuten oli sovittu aamulla kotona. Opettaja hoitaa, myös sen lastensuojeluilmoituksen tekemisen, mikä kuuluu hänen virkavelvollisuuksiinsa. Hän myös päivittäin  ennakoi mahdolliset mielenterveyspotilasoppilaan raivokohtaukset suojellakseen muita oppilaitaan, ja hakeutuu (työnantajalle)maksuttomaan koulutukseen päivittääkseen tietotaitoaan ja osaamistaan neuropsykiatristen vaikeuksien kanssa painivien oppilaiden asioissa. Viime kädessä opettaja tilaa ambulanssin riehuvan oppilaan takia, ellei itse tai yhdessä toisten aikuisten kanssa onnistu rauhoittamaan järjiltään olevaa, tuhoa tekevää oppilasta (minä aikana muu luokka saa selviytyä ihan itsekseen, tekivätpä mitä tahansa, kunhan pysyvät suurinpiirtein hengissä).

Toimii sihteerinä. kehittäjänä ja koordinaattorina byrokratian rattaissa, koko työyhteisöään koskien, yhteisöllistää ja osallistuttaa oppilaidensa lisäksi myös kollegoitaan (Uusi opetussuunnitelma, joka viikko pari palaveria sen tiimoilta milloin milläkin perusteella ja koostumuksella. Oppilaskunnan osallistaminen kaikkeen häärintään sekä kehittämiseen myös, ohjaajana toimiminen). 

Terapeuttina oppilaille (toiminta-, kognitiivinen, musiikki-, kuvataide-, yksilö-).  Lähihoitajana (diabetesoppilaiden verensokerit pitää mitata ja valvoa piikittämistä, täitarkistuksia silloin tällöin).

Poliisina ja tuomarina (Japilta varastettiin puhelin välitunnilla. Vaikka välitunnilla EI saisi olla puhelinta oppilaalla mukana. Miten asia hoidetaan ja ns. tuomitaan..Kontakti vanhempiin on selviö, sillä ainakin jompikumpi sieltä tulee linjoja pitkin, ellei kumpikin ja vielä yhtäaikaa; "Meidän Japin Iphone maksoi 600 euroa, perkele! Eikö siellä valvota lainkaan???!"Asianajajana myös, siis. Samaan aikaan sekä kantajan että vastaajan, usein).

Talonmiehenä ja siivoojana (Pentsa heitti laatan luokan lattialle, oli koulussa niin pahaa ruokaa. Siistijää ei näy, eikä ne oksennusten siivoamiset kuulemma hänelle kuulukaan, kuten ei pölyjen pyyhkiminenkään luokasta, kun "tasot eivät ole vapaita".).  Ope siis siivoaa yrskät ja siinä samalla opettaa murtolukujen yhteenlaskua. Ja pyyhkii ne tasotkin, ettei huku pölyyn).

Vahtimestarina (jaha, taas tuo rullaverho tuli alas, haenpa tikkaat - jahka jostain sellaiset löytäisin - ja kokeilen ripustaa sen hiton verhon paikalleen, vahtímestarihan ei saa nousta kahta ja puolta metriä korkeammalle ilman nosturia, kuulemma. Työturvallisuusjutskia, kuulemma. Mutta ope saa ja hänen se täytyy tehdä, jotta asia hoituisi joskus.)

 Järjestyksenvalvojana yleensäkin, automaattivaihteella, tilanteiden mukaan ohjautuvasti, välitunneilla ja pitkin päivää. Lasten pitäisi saada tehdä vaikka mitä, mutta mitään ei saisi tehdä. Turvallisuus- ja vastuukysymyksiä...

Mikrotukihenkilönä, tietokoneinsinöörinä (tietokone tilttaa, mikä lie vialla... Odotanko, että huolto hakee kahden viikon päästä? Kokeilenpa kaikenlaista ensin itse, jotta näitä vdun koneita voisi käyttää täällä oppitunnilla - aha, ethernetkaapeli olikin irti, konttaanpa tuonne pöydän alle ja kokeilen, mihin se pitäisi tunkea, haa; rupesipa pelittämään - mutta menihän siihenkin taasen varttitunti oppitunnista).

  Putkimiehenä (voi hitsi, kun haisee hirrrrveesti viemäri; mikä lie vialla. Vaksi kävi neuvomassa, että laske vettä lavuaariin. Ei huomannut, että koko lavuaarin poistoputki on irti lattianrajasta, ja sieltä pukkasi hirveät löyhkät. Katseli alentuvasti, kun sanoin, että vettä on laskettu päivittäin useaan otteeseen, ei ole ollut käyttämättä tämä poistoputki...ja kun sitä veden säästämistäkin juuuuuri nyt tässä opiskellaan...)

Rakennusmiehenä, arkkitehtinakin( - sanoisin onneksi, sillä kouluumme on tulossa iso remontti. Saamme toki vaikuttaa remontin suunnitteluun, mutta aikaa mietiskellä muutoksia ja toiveita on ollut tosi vähän, tyyliin kaksi viikkoa ja kommentit valmiina seuraavaa kolmeakymmentä vuotta ajatellen).

 Homekoirana kosteusvaurioita bongaten (edelliseen liittyen, eri tavoin oireillen vuosien varrella - mutta ehkä se onkin vain sitä muotisairautta, Luulotautiko oli nimeltään),

Ompelijana (Mertsiltä ratkesivat housut välkällä, kun hyppäsi aidan yli palloa hakemaan, ope kursi housut sen verran kasaan, ettei hävettänyt kotiin bussilla mennä.)

Puutarhurina (koulumme on Luma-painotteinen, meillä on mm. opetuspuutarha ja kasvihuone, kompostikin - tosin vaikka meillä on tällainen opetussuunnitelmallinen painotus, oppilaita ei saisi teeman tiimoilta työllistää. Halukkaat siis haravoivat syksyn lehtiä ja kääntävät kasvimaata, haluttomat täytyy laittaa vaikkapa futista pelaamaan, että nämä halukkaat saisivat open johdolla työrauhan opetussuunnitelmamme painotusalueisiin liittyen).

Teatteriohjaajana, puvustajana, maskeeraajana (koulun juhlat). Varainhankkijana (leirikoulut, opintoretket; tilinhoitajana en voi olla, ettei tule epäilyksiä mahdollisista väärinkäytöksistä).

Ja ne perinteiset. Tekee tai korjaa iltaisin (ei tosin päivittäin, mutta viikottain kyllä) kokeita ja muita tehtäviä. Viestii vanhempien kanssa, niin tekstiviestitse kuin puheluinakin useamman kerran viikossa. Pohtii, suunnittelee. Unissaankin.

Joku, monikin, voi tähän todeta, että rajoita. Aseta työllesi rajat.
Siwan kassalla tai toimistosihteerinä se ehkä onnistuisi.
 Ei tässä työssä.
Luokanopettajan työ on niin kokonaisvaltaista.