Pääsiäisestä päästiin...
Jahas...verkostopalaveriin.
Moniammatillinen yhteistyöhän on päivän sana.
Se se vain, että itse kun sitä yrittäisi tehdä, joku toinen taho ei taho.
Mitäs se meillä se moniammatillinen verkosto koulussa sitten kattaa?
Riippuu tilanteesta. Minimissään opettajan ja erityisopettajan. Maksimissaan rehtorin, opettajan/opettajat, erityisopettajan, koulupsykologin ja -kuraattorin, kouluterveydenhoitajan, sosiaalitoimen puolelta sosiaalityöntekijän/-tekijöitä ja/tai psykologin, lastenpsykiatrin, lastenpsykiatrian sairaanhoitajan, lääkehoitajan, toiminta-tms.terapeutin, kenties ehkä virkaholhoojan... Plus tietysti vanhemman/vanhemmat. Lisätkää toki, jos jäi joitakuita puuttumaan.
Kun tällainen verkosto minimissään kokoontuu, onnistuu vielä ookoo. Aikataulutushan toki näihin ns. palavereihin yleensä sanellaan sieltä "erityisammatilliselta" toimijapuolelta. Nämähän ovat toki jes nämä palaverit, ja ope ehkä avautuisikin hieman - jos nyt uskaltaa mistään enää puhua. Kun eihän sitä saisi puhua nimillä kenestäkään "asiakkaasta" (=oppilas). Yleisohjeena kai on, että "oppimiseen liittyvistä asioista" voi puhua...
Aika yleisluonteinen ohje - kuka sen mitenkin sitten käsittää. Mielestäni oppimiseen liittyviä asioita ei voi erottaa joksikin omaksi tyhjiökseen, jota pelkästään koulussa yritetään täytellä. Oppimista edesauttavat tai jarruttavat niin psyykkiset, fyysiset, sosiaaliset kuin emotionaalisetkin tekijät. Ihminen on kokonaisuus. Oppimista ei voi tonkia pelkästään kognitiivisia muuttujia tarkastelemalla. Mietipä ihan ite, aattelepa omalle kohalles, aikuinen.
Muisti saattaapi pätkiä, jos ei ole kunnolla nukkunut tai syönyt viikkoon. Avioliitto voi olla tullut tiensä päähän, mutta kulisseja sen kun pidetään yllä kasvojen säilyttämiseksi. Töissä looginen ajattelu takkuilee, jos huolivuoren valloittamiseen ei oikein riitäkään "happea". Pinna on ehkä kiristynyt moninaisista syistä. Ruvetaanko siinä vellomaan muistikapasiteetin suorituskykyä tai mahdollista tarkkaavuuden tai toiminnanohjauksen häiriötä heti kättelyssä mahdollista ongelmaa kartoitettaessa? Ehkäpä ihan sellaisia oikeita neurologisia ongelmia? Altzheimerko? Laskepa jouhevasti 243 kertaa 578 jaettuna neljällä plus 517 ja ota siitä 20 % ja vähennä tuloksesta viisi. Onnistuuko? Joopa, Altzheimeri on meikäläisellä ihahhaa pölvästi... MUTTA.
Oppimiseen ja suorituskykyyn vaikuttavat monet tekijät sekä sinällään että samanaikaisesti.
Opettajana pähkäilen ihan jokapäiväisesti tätä psyko-fyysis-sosioemotionaalista kokonaisuutta nimeltä ihminen...
Johan se kiukuksi pistää, jos näissä ns. moniammatillisissa verkostopalavereissa minun ihmis- ja oppilaantuntemustani pistetäänkin halvalla. Täyttelen ehkä ensin vuositolkulla samasta oppilaasta kaikennäköisiä seurantalomakkeita, joilla yritetään pyydystää jokin diagnoosi, yleensä ADHD ensimmäisenä. Paljolta säästyttäisiin, jos uskottaisiin sen paljon nähneen ja kokeneen opettajan "hytinään"; tämä ei nyt vain ole ADHD eikä ADD:kaan sen puoleen. Jos opettaja tuntee "persnahassaan", että jossain muualla on se tonkimisen paikka, kuunneltaisiin häntä. Mutta ei.
Sehän on kai jonkun muun ammattitaidosta sitten pois?
Palaveerataan ja palaveerataan. Kierretään ongelmia loppupelissä kuin kissa kuumaa puuroa, ei uskaltauduta haukkaamaan. Ettei kenenkään yksityisyyttä loukattaisi vaan?
Opettaja, joka on tutustunut perheeseen, joka on keskusteluyhteydessä oppilaan kotiin lähes päivittäin, tietää paljon oppilaan taustoista ja tätä kenties kuormittavista asioista koulun ULKOPUOLELLAKIN, ja yrittää tuoda tuntemustaan näissä palavereissa esiin. Jes.
Tässäpä dramatisoitu esimerkkikeskustelu moniammatillisessa verkostopalaverissa:
Erityisasiantuntija 1:"Puhumme nyt Verneri-Vilijonkan KOULUNKÄYNNISTÄ; mites koulussa nyt on mennyt? Oppimiseen liittyviä pulmia ei siis suoranaisesti ilmeisesti ole?" (Mahtavaa, ehkä ne nyt uskovat jo viimein, olenhan sanonut tätä jo kolmisen vuotta..., tuumin ja vastaan:)
Asiaa tuntematon (ope): " Juu, ei ole kyllä. Mielestäni ongelmaa on enemmänkin siellä sosioemotionaalisella puolella. Kun on tällaista impulsiivisuutta ja...agg-"
Erityisasiantuntija 7: "Mitä teillä koulussa on kokeiltu? Onko dynair-tyynyä? Sermejä? Istumapaikka lähellä opea?"
Asiaa tuntematon (edelleen ope): " Ei, kun tää ei nyt ole sellainen juttu, ei ole oppitunneilla sellaista levotto-"
Jokin asiantuntija: "Onko ennakoitu tilanteet? Pilkottu oppimisasiat? Määritelty siirtymätilanteet? Kuunneltu lasta? JOKA PÄIVÄ pitäisi olla aikaa kuunnella lasta!! Pitäisi olla aikuisena läsnä lapselle!"
Asiaa tuntematon ope: "Kyllä on yritetty, mutta kun siellä luokassa on kahdeksan muutakin erityislasta, joita-"
Erityiserityisasiantuntija: "Nyt puhutaan VERNERI-VILIJONKASTA, EI niistä MUISTA!"
Asiaa tuntematon: "Niin, niin, mutta kun se luokkaKIN on yhteisö, ryhmä, jossa on niin V-V kuin ne muutkin...Että eikös teiltä niin kuin apua saisi, kun tuntuu, että tarvitsisi lapsi jotain ammattiapua, että jokin siellä vaivaa sisimmässä. Pitäisi saada jotenkin lapsesta ulos jotain.."
Asianasiantuntija (Ollut tähän asti puoli tuntia hiljaa, pukahtamatta yhtään mitään): " EI lapsesta kaiveta mitään, ei ei ei!!! Eikä mikään terapia ole tuloksellista, jos muut olosuhteet eivät ole kunnossa!!"
Täysin toope (minä, ope, edelleen): " Juu, mutta te painotatte, että lasta pitäisi "kuunnella" ja "jutella" - mutta ei saisi "kaivella" - vaikka lasta selvästi rasittaa jokin... Ja lapsi ei vain halua avautua. Eikös sitä jonkinlaista terapiaa tai "tunnetreenausta"-
Asianasiantuntija. "SE EI OLE TREENAUSTA, ei näitä niin vain treenailla!"
Toope jatkaa: " Sori väärä sanavalinta (minusta sana ei ole väärä, treenataanhan monia muitakin taitoja kuin tunnetaitoja), mutta jos kuitenkin jotain sellaista "kuntouttavaa toimintaa", jotta saataisiin V-V hiukan avautumaan, että voitaisiin niitä kotiasioitakin sitten paremmin ehkä käsitel-"
Asiantuntija2: "On täällä kyllä kokeiltu paitsi ei olla kokeiltu, kun ei ne vanhemmat..."
Ope-toope: " No, oletteko TE puhuneet tämän LAPSEN kanssa näistä asioista? Montako kertaa?? Mistä, ; tarkalleen ottaen? Siis O-LET-TE-KO puhuneet???"
Luova tauko. Kaikki asiantuntijat ja erityisasiantuntijat avustajineen vain tuijottavat suu todellakin auki.
Tämän moniammatillisen verkostopalaverin tarkoituksena oli ilmeisesti vain sälyttää paitsi opetus- ja kasvatus, myös mahdollinen terapointi ja kuntoutustyö koululle. Käytännössä opettajalle. JA vanhemmille. Hatuttaa. Ei kukkatätihatuta, kumminkaan....
Nyt vaan sylettää, koska itse on tehnyt ja tallonut, myös vanhemmat mukana - ja nämä viinerin talikkaiset eivät pelaa yhtään messissä.
Mie ritisoin ja lujaa. Mikä moniammatillisuus ja verkostoituminen niin kuin oikeasti??? Missä apu ja mihin, kenelle?
Tästä verkostoitumisesta tulee väkisinkin mieleen hämähäkki, joka kyttää siellä verkon keskellä - että ollaanko verkostoiduttu...
??
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti