Aaprahammin aatoksia, miettehiä mielen päältä

Iloista tätäkin  iltaa. Heja niille, joilla hiihtoloma vasta alkamassa.

Huomaa; ei huutomerkkiä edellisen lauseen painotuksena.

Huomaa flegmaattinen aloitustoteamus.

Teen oman palkkatyöni ohella, kuten ihmiset yleensä, muitakin arkipäiväisen elämäni askarteluja. Huolehdin ja murehdin omasta, jälkikasvun ja puolen suvun elämänkuluista. Siivoilen, makselen (määrättömästi, tuntuu) laskuja, kokkailen. Mietiskelen, kokeilen, lueskelen, soittelen. Myös omalla puhelimella, en vain työpuheluita. Arkipäivinä ei oikein kaikkea ehdi, pakko siis jättää viikonlopullekin, sälää. Ja hiihtolomalle. Tätä omaakin elämää, vaikka kuinka vaatimatonta sellaista. Meinaa ottaa koville välillä. Kun tuo työpuoli elämästä on läsnä joka välissä.

Jostain takaraivosta näinä aikoina meinaa väksinkin puskea eräs herra Maslow ja hänen tarvehierarkiansa. Hmmm, miksi - ja miten se nyt menikään?

Abraham Maslow esitteli tarvehierarkiateoriansa joskus 1940-luvun puolen välin tietämissä, sitä tosin myöhemmin tarkentaen ja täsmentäen. Yksinkertaistettuna: ihmisen elämää ja toimintaa ohjaavat tarpeet voidaan esittää kärjestään ylöspäin kapenevana kolmiona. Ideana on käsittääkseni se, että ihmisen perusperustarpeet pitää olla tyydytettyinä, ennen kuin ylempiä ja kunnianhimoisempia tarpeita voi toteuttaa.

Maslow'n teoriaa on kritisoitu paljonkin. Esimerkiksi sen vuoksi, että se ajattelee ihmisen perustarpeiden ja sitä kautta (kaiken) toiminnan kumpuavan vain biologisista lähtökohdista. Voiko ihmistä ja eläintä siis verrannollistaa, biologisista lähtökohdista kun puhutaan?

Mielestäni voi kyllä. Osittain. Eikös kaikilla eliöillä, ihminen mukaan lukien, ole

1. Fysiologiset tarpeet (nälkä, jano, fyysiset tarpeet)?

          Anemone nemorosa, valkovuokko, ei tosin välttämättä kovinkaan paljon itkeskele tai

          potkuraivareita saa, jos jokapäiväinen ravinnemäärä jää kovin vähäiseksi. Ulkoisessa ole-

          muksessa voi tosin näkyä nuutumisen merkkejä, mutta tunnistavatko lajikumppanit ne?

          Tai herra/rouva Lynx lynx, ilves, tuskin on kovinkaan tuttu näky sosiaalitoimiston luukulla

          saatikka leipäjonossa, jos viikoittainen jänisproteiinimäärä on jäänyt pahasti retuperälle.

          Kyseiset tyypit eivät kylläkään myös ole kovinkaan toiminnallisia näin meidän ihmissivi-

          lisaation mittapuussa, ja muutenkin pitäisi erottaa kyseisten organismien ruoanhankintakei-

          not ihmisen samaisista.

          Mutta. Kyllä nämä kaiffarit voi siinä mielessä ihmiseen verrannollistaa, että nälkä ja jano se

          saattaapi kovastikin joskus olla, kaikilla meillä. Palellakin voi, (minkki)turkista huolimatta.

          Voi, monenlaiset vaarat saattavat vaania.

          Joten.

         2. Turvallisuuden tarpeet (asunto jne.) täytyisi myös jotenkin handlata.

         No Reino-Emmeliina Tirikainen harvemmin kiipeää kuusen latvaan oksien alle ja tuntee olon-

         sa turvatuksi. Reino-Emmeliina tarvitsee ihan kunnon seinät ympärilleen, kylmältä suojaava

         karvoituskin kun rupesi harvenemaan jo aikoja ennen kivikautta. Ja kun enää eivät oravannahat

         tai muut turkikset oikein käy vaihtokauppatavaraksi, olisi pätäkkääkin jostain saatava.                

         Ja pätäkkätä olisi saatava siksikin, että muinoiset metsästys- ja kalastusoikeudet eivät oikein is-

         tu (jälki)teollisuusyhteiskuntaan. Raha, se paha = fysiologisten JA turvallisuuden tarpeiden tyy-

         dyttymisen ensisijainen väline nykyaikana...

         Mutta, mutta.

 

 

         Huonohkoa se on, kumminkin, ihmiselikoiden

 

        3. yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeita

        4. arvonannon tarpeita (sosiaalinen hyväksyntä)

        5. itsensä toteuttamisen tarpeista (“henkiset tarpeet) puhumattakaan       

       tyydyttää, elleivät kaksi ensimmäistä, Maslow'n laajimmaista pahnanpohjimmaista ole ensin

       joltisessakin ruodussa. Vai väitätkö muuta? Nälkä suolissa kurnien kykenet suuriin kulturellei-

       hin saavutuksiin? Soppajonossa värjötellessäsi suunnittelet innoissasi uutta avaruusohjelmaa,

       laadit samalla mielessäsi illalliskutsujen ruokalistaa kymmenelle puolisosi (entiselle) työkaveril-

       le? Välttämättömien laskujen maksun jälkeen istahdat tili lähes tyhjänä, mutta niiiiin onnellisena

       (totta kai kalliin) läppärisi ääreen suunnittelemaan suunnattomia, visioimaan, kirjailemaan, kan-

       sioimaan, arkistoimaan. Tekemään siis töitä, tarkoitan, mahdollisen muun yhteenkuuluvuutta,

       itsensä toteuttamista ja arvonantoa lisäämään tähtäävien toiminnan lisäksi.   

       Himputti,  rakkauden

       tarpeet vielä meinaavat ihan unohtua. Siinä visioit ja itseäsi toteutat niin suunnattomalla innolla,

       että kykenet syömättä, juomatta suuriin, älyllisiin, pitkän tähtäimen suunnitelmiin - jotka myös

       toteutat (mielellään tiimityönä)?

       Nyt on varmuuden vuoksi todettava, etten tiedä anemone-suvun väleistä tai oletetuista  

       suhteista  tuon taivaallista. Enkä lynxien sivilisaation saavutuksista, kuinka itseään toteuttavat

       muutoin kuin saalistuksen kautta.

       Maslow'n ajatuksia on kritisoitu myös siitä, että mikään tarve ei esiinny
       pelkistettynä  sinänsä, vaan

       ilmenee usein vasta sitä tyydytettäessä. Varmasti näin on hierarkian ylimmillä tasoilla, luonnol

       lista. Ihmisellä siis. Esimerkiksi rakastetuksi tullessa antaa rakkautta, mutta janoaa myös sitä

       ehkä enemmän?  Hyväksyntää ja arvonantoa saadessaan tavoittelee sitä myös lisää, sillä se lisää

       tunnetta osallisuudesta, vaikuttamisesta, kasvattaa ihmisen omanarvontunnetta.

       Maslow'n hierarkian ylin, kolmion kärki, itsensä toteuttaminen, voi mielestäni toteutua tasa

       painoisesti vasta, kun alemmat kolmion perustukset, tarpeet, ovat joltisenkin tyydytetyt.

       Mutta...

       millään kykene ajattelemaan luonnollisesti,  että nälkä ilmaantuisi vasta, kun syö. Tai että ves-

       sa-asioimaan mennessä huomaisi haluavansa aina vain kakata lisää.... Kärjistetysti sanottuna,

       siis.

 

Että mikäkö on tämän kirjoituksen idea, mietit ehkä. Tämä on ns. "jatkoa edelliseen kirjoitukseen" -vuodatus, mikä hakeutuu ulos meikäläisestä heti hiihtolomalta palatessa ja arkeen kipeästi törmätessä.

Näyttäisi ja kuulostaisi vahvasti siltä, että kasvatukselta ja koulutukselta ollaan toden teolla katkomassa siipiä, oikein olan takaa. Uutisia ja mediakirjoittelua hädin tuskin uskaltaa enää seurata, jottei pumppu petä pelkästä raivosta.

Leikkauksia vielä leikkausten jälkeenkin.

Kunnat säästävät = luokkakoot paisuvat, ryhmätunteja ei ole edes kielten tunneilla, erityisoppilaita

inklusoidaan yleisopetuksen luokkiin jatkuvasti yhä enemmän, koulunkäynninohjaajia vähennetään. Tämä on pois sekä oppilailta että opettajilta. Tiivistetysti.

Ja kaikki mikä on pois opettajilta, on pois myös oppilailta. Ja suurelta osin myös päinvastoin. Se on pois kokonaiselta sukupolvelta, loppupelissä.

Puhun nyt luokanopettajana, ja meidän ammattikunnassamme jo pelkästään em. leikkaukset opetustunneissa tarkoittavat palkan huomattavaa alenemista. Ei puhuta pienistä summista kuukausi- saati vuositasolla. Työntekijän, suorittajan, innovaattorin, toteuttajan perustarpeiden tyydyttämistä siis hankaloitetaan, mutta samalla oletetaan (uusi, hieno OPSkin), että kameli jaksaa ja karavaani kulkee. Luo, ideoi, toteuta, hallitse, multitaskaa, opiskele, pysy ajan hermolla, ole tuottava! Kuuluisivatkohan tällaiset käsitteet herra Aaprahammin pyramidin ylimmille tasoille?

 

Pitäisi, herrakerho, vaan se perustarvetasokin olla kondiksessa, jotta pystyisimme venymään ja itsestämme kaiken vielä  puristamatta (?!) olevan puristamaan.

Suomalaisen opettajan(kin)ko velvollisuus on pitää pystyssä järjestelmää oman - ja oppilaidensa - terveyden ja jaksamisen kustannuksella?

Suomalaisen opettajan selkänahkaahan tässä taas kerran vuollaan. Jo ennestään vähillä resursseilla pitäisi uudistaa ja tehdä entistäkin "tuottoisampaa" uudistulosta. Edelleen huomautan, että palkkamme sen kun pienenee, kun mm. ryhmätunteja vähennetään kuntien ja koulujen säästötoimena, ja uutta ja kummempaa pakkosisällytetään vaikkapa YT-tunteina tai "väistämättömän koulutustarpeen" nimissä, opetustuntien ulkopuolisella ajalla tietenkin.  "Erityiset" oppilaat inklusoidaan tasa-arvoisuus- ja oikeudenmukaisuuskorttia heilutellen yleisopetuksen luokkiin. Opettajan työmäärä siis automaattisesti lisääntyy palkan pienentyessä. Opettajana tunnen uuden opetussunnitelman tiimoilla hyörivät nippelinappelikeskustelut  jopa raivostuttavina. Meillä on paljon tärkeitä ja keskeisiä ihmiseksi kasvamisen sisältöjä päivittäin koulussa työn alla - ei vain TVT-osaaminen digiloikkineen, koodaamisen mahtavuudet tai ilmiökeskeinen opetus ja sen mahdolliset aiheet. Kaikenlaista "hienoa" työnnetään opettajille työn alle - mutta edelleen opettaja kaipaisi vain sitä, että saisi opettaa. TOTEUTTAA itseään siinä samalla. Nyt ei enää pysty. Kuivuvi kuvut kamelin, raiskiolle rasvapatit.

On hiuksenhienoinen (!) vaara, että edetään niin sanotusti persaus edellä puuhun. Ei nähdä metsää puilta. Sitä metsää kokonaisuutena pitäisi hoitaa, vanhoine ja uusine puineen, ekologisesti. Vai hoidetaanko Suomessa enää niitäkään, metsiä, luontoa...? Maapallohan on vain lainassa lapsiltamme, pitäisi muistaa!

Kyllä nyt on, risut ja männynkävyt, sillä tavalla, että enough is enough.

Sitä jos ruvetaan murentamaan ihmisten perustarpeita kovinkin korskeasti, ei hyvä hytise eikä kunnian kukko kiekaise, ainakaan riemusta. Siinä ei suuria eikä korkealentoisia suunnitelmia enää toteuta kukaan, jos aika ja energia menee omasta elämästä suht kunnialla selviytymiseen ja yöunet sekä työn että oman elämänselviytymisen ennakoimiseen ja kartoittamiseen.

Nyt pitäisi meidän LUOKANopettajien tarkasti ja sieraimet suurena seurata, millä helvetioilla vielä yritetään meikäläismassaa kurittaa. Olemmeko säästötalkoissa kaksin- jopa kolminkertaisia maksajia, vaikka palkkatasomme on muutenkin jo alhainen koulutukseemme ja työn vaativuuteen nähden? Ensin kuntatasolla opetustunnit, joilla palkkamme käytännössä määrittyy, vedetään minimiin, muiden resurssileikkausten kera? Näiden säästötoimien LISÄKSI hallituksen kaavailemat "kaikkia koskevat", mm. lomarahaa ja kesälomaa  (jota ei opettajilla edelleenkään voi suoraan verrata muihin palkansaajatahoihin) koskevat leikkaukset?

Hitto soikoon!

Mie taian ruveta kuuntelemhan niitä pelekkiä perustarpheita. Lähen sueksi itärajalle.

Helevetti lihhaa riittäs omiksi tarpheiksi. Ja kusta sais vaikka joka närhen juurhen, jos siltä tuntus.

Tai olla kusematta.

Ja sole mikhän, siinähä sitä vaan totteuttas niinku ittiään. Tai olis toteuttamatta.

Homo homini lupus est? No sitäpä kait.


Ps. Antheksi asettelu- ja muotoiluvirheet. Teksti yritti kait vastustaa julkitulemisthan. Näin hirviää valitustahan on ilikiä jo lukiakki. Ei muuta ko talakoishin.