Ihan himmeetä

huomata, millaisia tekstejä kansa lukee (haluaa lukea) ja mihin kukainenkin milläkin tavalla reagoi.

Vaikka vallalla on vaikenemisen ja hyssyttelyn kulttuuri, minä puhun.
Kirjoitan. Enkä pyytele sitäkään anteeksi. Enää.

Tänään oli kuulkaa vallan positiivinen päivä!
Aamu vähän venähti, mutta onneksi oli tiedossa kiva päivä. Puuhastelua!

Yhdeksän jälkeen lähdimme oppilaiden kanssa käymään kaupassa. Hankkimassa kamaa diskoiltaa varten. Siinä samalla ulkoilutimme koirani. Muutama ei ollut jaksanut näin syyslomalla herätä mukaan, pari on ulkomailla lomailemassa vielä.

Opiskelimme hieman kirpparilla; jotenkin mälsää, että joku pyytää 2 egee likaisesta T-paidasta, jossa on vielä reikä kainalossa. Hyvät luistimet saa kympillä. Videoitakin on tarjolla ("mitä nää on?"). Epäjärjestys askarrutti; paremmin myisi pöytä, jos olisi siistimpi, eikä ihan räjäytetty. Päätettiin hankkia kirpparipöytä ja kokeilla. Myytävää kyllä löytyisi! Kirpparin tuottoja muka maksimoitiin siinä sitten. Yrittäjyyskasvatusta.

Hölkkäiltiin kirpparikierroksen jälkeen reippaasti ilakoiden kaupungille, syömään! Nam. Tällä kertaa menimme kiinalaiseen ravintolaan, kansainvälisyyskasvatusta. Puikot eivät pysyneet käsissä, onneksi oli haarukka kuitenkin apuna. Pari muuta kanssa-aterioitsijaa hieman arasteli äänekästä joukkoani, puhahtelivat jotensakin. Muutamat lautasliinat jäivät pitkin pöytiä, ja pari possuviipaletta oli unohtut pöydälle. Ope haki huolettomat takaisin siivoamaan.  Ja metelöi asiasta. Ihmisyyskasvatusta.

Sitten mentiin torille. Tehtiin kärrynpyöriä, heiluttiin muuten vaan, kuten varhaisteinien kuuluu. Ihmeteltiin, paljonko maksaa tämä jatkuva katurakennustyö - ja kuka sen maksaa??  Ärsyynnyttiin siitä. Mölistiin hienoisesti, syljeskeltiin hieman. Ope ärsyyntyi tietysti eniten.

Istahdettiin hölisemään niitä näitä. MM-kisatkin tulossa; mitenkäs me osallistumme tähän "ilmiöön"?
Eräs oppilas ehdotti, että perustettaisiin muovipusseille pantillinen palautuspiste. 10 senttiä per pussi.
Idea jäi kehittelyn asteelle. Mutta kieltämättä "rikastuisin", jos voisin palauttaa kaapeissani lymyävät muovipussit tuolla 10 sentin hinnalla! Mutta se jälkikäsittely pusseille... Hmm..

Luuhailtiin siinä vielä näiden MM-kisojen näyttämölle, stadionille. Muisteltiin, kuinka eräs oppilas oli Hiihtomuseon käynnillämme hajottanut yhden mäkihyppääjän. Siis sellaisen muovisen. Oli niin kova vauhti ja hallitsematon alastulo, että muovimieheltä katkesivat jalat. Ei ollut kuulemma ainoa invalidi, kertoivat työntekijät... Varamies löytyi vammautuneen tilalle.

Huomattiin myös, että suunnistusopit ovat ihan paikallaan. Kertailtiin hymyssä suin Kerttu-Helinän eksymistä suunnistustunnilla. Maamerkithän kyllä olivat tuolloinkin paikallaan; Lahden betoni, muun muassa. Ke-He:llä ei suuntavaisto vain pelannut. Kerttu-Helinä ei ole sen koommin suunnistellut, mutta miksi pitäisikään. Huomattiin kuitenkin tässä kohtaa liikkuneemme lähes kymmenen kilometriä. Liikuntakasvatusta. Kännykätkin olivat jotenkin unohtuneet. Myös Pokemon Go. Jes.

Muisteloja näitä ja paljon muita siinä kertailimme.

Viimeisena etappina jalkauduimme Mytäjäisiin. Uimaan halusivat! (Ei hitsi, sehän on jo melkein marraskuu...) Joku ehdottikin nuotion sytyttämistä lammen rannalle; pukukopeista saisi materiaalia kunnon roihuun. Ihan aikuisten oikeasti; kaksi kakaraa vetaisi hyppytorniin ja sukelsi lampeen! Ei kylläkään uima-asussa, ihan vaan housut pois ja alkkareissa "ammeeseen"!

Nousivat vedestä ihan elävien kirjoissa. Vaativat, että makkaraa pitäisi vielä paistella. Rupesivat siinä hajottamaan jo pukuhuoneita!


Huh!

Tässä kohdassa minä heräsin.
Sehän oli unta!

Syyslomaunta.

Sisällöt ihan kivoja kuitenkin!?